Tuula Paavolan mezzosopraano sopi Maddalenan rooliin täydellisesti: upea metallihohtoinen ääni sai suorastaan ihokarvat nousemaan pystyyn, voimakas ja komeasti vedetty rooli, joka toi suuren panoksen kokonaisuudelle.

Antti Juvonen, Karjalainen-lehti (Verdin Rigolettosta Joensuussa)

​

..Ruhtinatar Bouillon, jonka rooli oli Tuula Paavolan osaavissa käsissä. Paavola oli itsevarma ja jääkylmä ruhtinatar, mutta lauloi kuitenkin hehkuvalla intensiteetillä.

Matti Lehtonen, Wagneriaani-lehti (Cilean Adriana Lecouvreur-oopperasta Turun linnassa)

 

Laulullisesti ja etenkin ilmaisullisesti ennustajan roolissaan Tuula Paavola puhdistaa ensi-illan koko pöydän. Kerrassaan vaikuttavaa!
Jorma Pollari, Keskisuomalainen (Verdin Naamiohuveista Jyväskylässä)

On tuskin väärin sanoa että mezzosopraano Tuula Paavola, suuri lämpö ja hehku samettisessa äänessään, nosti oopperan uusiin korkeuksiin.
Borgåbladet, Egil Green (Samson et Dalila  -konserttiesityksestä)

Uhkean sensuelliin liekkiin Bizet’n Carmenina syttyi myös altto Tuula Paavola… Paavolan ääni on eebenpuisen tummista sävyistä rikas, verrattain suuri muttei raskasliikkeinen. Korukuviot tulivat kohdalleen Rossinin Arsacen aariassa oopperasta Semiramide. Silti tulkintojen rohkeus ja täyteläisen äänen vapaa sointi koskettivat romanttisissa aarioissa välittömimmin. Kuinka taitavasti viipyillen laulajatar pudottelikaan Habaneran viettelevät sävelhelmet. Ja suorastaan kohtalonomainen oli hänen äänensä raamatullisen kertomuksen Dalilana Saint-Saënsin suosikkioopperan aariassa Amour viens aider.
Savon Sanomat, Katariina Tuovinen

Tuula Paavola oli mahtavan ilmaisuvoimainen Lemminkäisen äitinä.
Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet

Helsinkiläinen altto Tuula Paavola otti yleisönsä täysin. Laulu sai suorastaan siivet vaivattomuudellaan! Hänen äänensä soi sävykkäästi ja täyteläisesti, jollei suorastaan täydellisesti. Brahms, Sibelius ja Rossini vakuuttivat.
Pohjolan Sanomat, EJ Posti

Hänen alttonsa alaäänissä oli hienoa tummaa syvyyttä… Ääni soi hienosti myös keskialueella ja ylärekisterissä, skaalat ja kuviot olivat keveitä ja esiintyminen ilmeikästä. Paavola vastasi myös yhdestä illan kohokohdista upealla tulkinnallaan Sibeliuksen laulusta Flickan kom ifrån sin älsklings möte.
Savon Sanomat, Jussi Mattila

Paavolan laulun musiikillinen painoarvo lisääntyi jokaisen altto-numeron myötä, ja viimeinen Agnus dei –aaria, messun toiseksi viimeinen numero, oli sitten hiljentävän kaunista, sielun perukoita hyväilevää laulua. Kvartetin kuopuksesta kasvoi illan mieleenpainuvin solistinimi.
Keskisuomalainen, Mikko Voutilainen

Gustav Mahlerin Kindertotenlieder-sarjan solisti Tuula Paavola teki vastikään näyttämöllisesti rohkean ja musiikillisesti ilmaisuvoimaisen roolityön Benjamin Brittenin Lucretian ryöstö –oopperan esityksessä. Hänellä on harvinainen, aito syvä alttoääni. Tuula Paavola vangitsi tummasointisella äänellään Mahlerin laulusarjan traagisen kärsimysalttiuden ilman, että hän olisi langennut pateettisuuteen. Intiimi pidättyväisyys vain korostaa murheen syvyyttä. Runojen saksaa hän käsitteli hellästi ja selkeästi.
Helsingin Sanomat, Hannu-Ilari Lampila

Hänen äänensä on kaunis ja hänen matalissa äänissään on syvä sointi, joka koulutuksen myötä on hyvin hioutunut. Yhdessä (Collin Hansenin kanssa) he muodostivat erinomaisen sopusointuisen kokoonpanon. Kaikki tässä runon ja musiikin illassa läsnäolleet tulevat muistelemaan sitä kiitollisuudella.
Nevskoe Vremia, Mihail Bialik

Tuula Paavolan Lucretia kasvoi alun  puhtauden ja viattomuuden symbolista lopun traagiseen murtumiseen vakuuttavasti.
Kirkko ja kaupunki, Risto Nordell

Altto tarjosi lämmintä sointi-ilottelua (otsikko ensikonsertista)
Empio, dirò-aarian koloratuurilaulu oli tarkkaa ja hyvin hallittua… Hänet kannattaa pitää mielessä, kun Suomessa taas joskus intoudutaan esittämään barokkioopperaa.
(Paavola) tulkitsi Rahmaninovin ja Duparcin laulujen surumielen vakuuttavasti: hän muunteli vibratoaan taidokkaasti ja teki näin eroa venäläisen ja ranskalaisen alakulon välille. Xavier Montsalvatgen Canto Negro –sarjassa 1940-lukulainen eksotismi syntyi rehevän laulutavan ansiosta.  – Paavola myös kantaesitti Kimmo Hakolan teoksen Valoa reunat… Tuula Paavola tulkitsi hyvin melodian laajat hypyt ja paikoin katkelmallisen tekstinkäsittelyn.
Helsingin Sanomat, Samuli Tiikkaja

Trollpackan Jezibaba var inte så mycket ondskan personifierad utan snarare en galning som kommer med vissa sanningar. Tuula Paavola gjorde en färgstark Pippi Långstrump-liknande protestfigur.
Jan Granberg, Huvfudstadsbladet

Alkukilpailuissa loistavasti laulanut altto Tuula Paavola jatkoi hienoja esityksiä. Hänen laulustaan ja esiintymisestään paistaa varmuus ja osaaminen. Hänen ”hyytävän” kaunis alttoäänensä vei kuulijansa jo Rachmaninovin lauluissa, mutta ohjelmiston huipentuma oli ehdottomasti Saint-Saëns’n Dalilan aaria oopperasta Samson ja Dalila, jossa Paavola pääsi todella näyttämään koko teknisen, äänellisen ja musiikillisen arsenaalinsa.
Pohjolan Sanomat, Jouko Juntunen